Parhaita elamyksia nelikuukautisen oleskeluni aikana Kiinassa on tarjoillut paikallinen keittio. Uskallan vaittaa, että Kiina on kokeilunhaluisen kulinaristin paratiisi. Kiinalainen keittio on varikas ja kuvastaa kiinalaista luovuutta parhaillaan. Siksi kirjoitan talla kertaa ruuasta.
Olen perehtynyt kiinalaiseen keittioon lukemalla juttuja netista, kirjoissa ja lehdista. Paivani huipentumat koen ehdottomasti lounas- ja illallisaikaan. Olen kokeillut monenlaista vipeltajaa ja ruohonvartta, ja olen joutunut myontamaan, etta rautainen vatsani ei olekaan terasta, vaikka niin jo erehdyin luulemaan. Jonkin sortin ruokamyrkytyksen kokeneena viimein uskon, että ruokapaikan valinnassa kannattaa kayttaa puhdasta maalaisjarkea. Siltikaan ei toki ole taattua, mita prosesseja poytaan kannettava ruoka kyokin puolella kokee. Olen pistanyt merkille, etta keittio ja ruokailutilat ovat monessa ravintolassa epasuhteiseessa; hienolta vaikuttava ruokailusali ei todellakaan takaa, etta keittio varustuksineen olisi samaa tasoa.
Ruokailu ravintoloissa on Kiinassa halpaa lansimaalaisten kukkarolle, mika tekee kotona kokkailusta usein rahallisesti kannattamatonta. Kaytannossa tama tarkoittaa, etta kaytamme kampamme keittiota lahinna vedenkeittamiseen. Lisaksi kokkailua rajoittaa uunin, suomalaisen keittiön kivijalan, puute. Wokkaaminen itamaisen keittotyylin perusta, siksi uunia ei keskiverto kiinalainen edes omista.
Luin sanottavan, että haarukalla ja veitsella syomista pidetaan kiinassa barbaarisena. Vastalauseena tahan voisi tosin sanoa, eiko puikoilla syominen sitten ole primitiivista. Veista ei kiinalaisessa ruokapoydassa kayteta, vaan ruoka on tarkoitus pystya syomaan joko puikkoja tai sormia käyttaen. Ruoka-aineksia ei siis tarjoilla suupalaa suurempina.
"Kiinalainen keittiö jaetaan ilmansuuntien mukaan neljään päähaaraan.
Pohjoisen keittiöstä löytyy vehnätuotteita, kuten nuudeleita, nyyttejä, leipää, ja suhteellisen vähän mausteita.
Idässä keittiöstä löytyy merenantimia, ruoka on valmistettu taidokkaasti. Shanghailaisessa keittiössä ruoka valmistetaan yleensä höyrystämällä. Itäisen ja eteläisen keittiötaidon ominaispiirteenä pidetään, että ruoka-aineiden valikoima on todella runsas ja kaikenlaisia erikoisuuksia kokeillaan innokkaasti.
Kantonilaisessa keittiössä on ominaista runsas kasvisten, kalan ja äyriästen käyttö sekä ruoan mieto maustaminen. Etelässä riisi kuuluu ateriaan päivittäin.
Läntisessä keittiössä käytetään reippaasti mausteita, chiliä, pippuria ja inkivääriä ei säästellä, ja myös tofua eli soijapavuista valmistettua "juustoa" käytetään runsaasti.”
Tuota internetista lainaamaani osuutta haluan kommentoida sanomalla, etta ulkomaalaisen on lyhyen oleskelun aikana hankala erottaa, mika on perinteista shanghailaista ruokaa. Tassa suurkaupungissa tarjoillaan ruokaa kaikista Kiinan maakunnista, ulkomaalaista ruokaa tarjoavia ravintoloita unohtamatta.
Kiinalainen ruoka on parhaimmillaan vastavalmistettuna. Tassa maassa syomari odottaa ruokaa eika toisinpain. Ruuan esivalmistus vie aikaa, itse kypsentaminen tapahtuu nopeasti wokkia kayttaen. Tasta johtuen pikaruokalat ovat taalla aivan eri sfaareissa kuin Euroopassa, tarjolla on monenlaista maukasta wokilla valmistettua pikaruokaa.
Moni kiinalainen ei aterian aikana juo varsinaista ruokajuomaa, korkeintaan teeta ennen ateriaa. Ruuan yhteydessa tarjoillaan miltei poikkeuksetta lihaliemen kaltaisia vesilitkukeittoja, jossa lilluu esimerkiksi lihakontsa tai pari kasvista makua antamassa. Nama keitot toimivat usein juoman korvikkeena. Kiinalainen kollegani kertoi, että he varovat juomasta kylmia juomia, koska sen sanotaan olevan epaterveellista. Tasta johtuen toimistomme vesiautomaatista saa vain kuumaa tai huoneenlampoista vettä. Onneksi ravintoloissa voi sentaan tilata halutessaan limpparia tai vesipullon, mutta ympariston paineen vuoksi olen totuttautunut juomaan teeta tai lamminta vetta.
Jalkiruokia kiinalaiset eivat juuri syo, mutta onneksi sentaan hedelmia syodaan runsaasti. Herkkusuuna olen kokenut makeiden ruokien puutteen ongelmaksi. Jos kiinalaiset nauttivat jalkiruokia, makeat syodaan ensimmaisena tai ruokailun keskellä, silla tapana on tarjoilla ja syoda parhaat ruuat ensimmaisena. Tasta johtuen hienommissa ravintoloissa riisi tuodaan poytaan vasta ruokailun loppupuolella. Vaikka riisi onkin kiinalaisen ruuan perusta, on se omalla tavallaan pula-ajan ruoka. Naina vauraampina aikoina liha on aterian ykkosjuttu, ja joskus riisi saatetaan jopa jattaa tilaamatta. Olen kuullut, etta liharuokien suosio on Kiinassa niin kovasssa kasvussa, etta tofusta valmistetut kasvisruuatkin tehdaan monissa ravintoloissa muistuttamaan maultaan erehdyttavasti liharuokia.
Kiinalaiset ruokailuajat vastaavat kutakuinkin suomalaisia ruokailu-aikoja, ja minusta tuntuu, etta he tarkistavat nalkansa enemminkin kellosta kuin vatsan tuntemuksista. Kiinalaiset ovat ylpeita ruuastaan ja ottavat ruuanlaiton vakavasti. Ulkomaille matkustaessaan kiinalainen etsii kuulemma ensi toikseen ruokakaupat, joista loytaa sopivimmat aineksen kiinalaista ruuanvalmistusta varten. Kiinalaista keittion makuja voisi luonnehtia seuraavalla sanonnalla ”Suan tian ku la”, jonka suora kaannos on hapan, makea, mausteinen ja kitkera. Sanonta tarkoittaa yksinkertaisuudessaan ”Elaman maut”.
Kiinalaiset ruokailevat mahdollisimman paljon yhdessa, useimmiten pyorean poydan aaressa. Ruoka jaetaan ja otetaan omilla puikoilla tarjoiluastioista.
1. Hoyrystettya leipaa erilaisilla taytteilla, 2. Riisiannos, joka nautitaan erilaisten kasvisten, lihojen ja kastikkeiden kanssa, 3. Vehnataikinasta tehtyja nyytteja liha- tai kasvistaytteella; valmistetaan hoyryttamalla, keittamalla tai kypsentamalla oljyssa.
Kokki leikkaamassa Pekingin ankkaa eraassa ravintolassa Pekingin reissullani.
Kiinalaisia jalkiruokia: vasemman puoleista kuvailisin sanomalla moni kakku paalta kaunis.... oikeanpuoleisen kaltainen hedelmavati on sen sijaan terveellisempi, maukkaampi ja suosituin jalkiruoka kiinalaisissa ravintoloissa.
