Olen saanut osallistua kahteen projektiin, joista toisessa suunnitellaan kaupunginosan rakentamista Nanjing-nimiseen kaupunkiin. Toimistomme tekee alueelle ympäristösuunnitelman. Toinen projekti, jonka parissa olen puuhastellut, on erään hotellikompleksin ympäristösuunnitelma Wuhu-nimiseen kaupunkiin 500 km päässä Shanghaista. Olen päässyt jopa vierailemaan kyseisen suunnittelukohteen rakennustyömaalla. (Pakko mainita, että kiinalainen rakennustyömaa on kaikkea muuta kuin organisoitu ja työmaavierailu oli jopa paikoin jopa pelottava..)

Motivaationi alaa kohtaan on noussut rutkasti täällä olon aikana, sillä olen saanut osallistua mielenkiintoisiin ja suuren mittaluokan projekteihin, joihin minulla ei Suomessa olisi mahdollisuutta pitkään pitkään aikaan. Kiinassa työsarkaa ympäristösuunnittelun saralla sen sijaan riittää. Arkkitehtuuria opiskelevan kämppikseni Ines on esimerkiksi saanut osallistua työpaikallaan projektiin, jossa suunnitellaan aivan uutta kaupunkia! Tuleva väkiluku kaupungissa on vaatimattomasti kutakuinkin sama kuin Helsingin. Mielestäni kiinalainen ympäristösuunnittelu paikalliseen arkkitehtuuriin verrattuna on korkeatasoista, joten toivon, että opin täältä vaikutteita, joita voin tuoda niin kovin vaatimattomaan ja yksinkertaiseen suomalaiseen ympäristösuunnitteluun.

Jotta kirjoittamiseni ei jäisi pelkäksi ylistyssaagaksi työpaikkaani kohtaan, keksin kyllä negatiivistakin kerrottavaa. Jos kiinalaisessa kulttuurissa työntekijöiden viihtyvyys on työnantajalle tärkeää, on myös työntekijöillä suuri tarve tehdä kaikkensa työpaikkansa eteen. Olen pistänyt merkille, että kiinalaiset kollegani tekevät pitkää päivää, sillä ylitöiden tekeminen on normaalia. Sen sijaan ainoa todellinen itseäni koskeva valittamisen aihe, josta jaksan jauhaa, on parisen tuntia edestakaisin kestävä työmatkani! Työskentelen kello kymmenestä kuuteen, joten yhdessä matkojen kanssa päivään ei paljon muuta mahdu kuin töitä. Tiedän, että muuttaminen olisi ratkaisu ongelmaan, mutta se on tuntunut toistaiseksi vaivalloisemmalta ajatukselta kuin itse työmatka. Tosin työpäivä alkaa suomalaisella mittapuulla erittäin myöhään, ja niinpä vuorokausirytminikin on kääntynyt kovin iltapainotteiseksi..

Olen pohtinut, mikä on työnantajamme motiivi ottaa ulkomaalaisia harjoittelijoita toimistoon, sillä työpanoksemme ei ole mitään verrattuna kiinalaisten vastaavaan. Lisäksi asioiden kääntäminen meille englanniksi tuottaa heille lisävaivaa. Olen tullut johtopäätökseen, että meidän ulkomaalaisien harjoittelijoiden odotetaan tuovan erilaisia ideoita suunnitteluun. Suurin motiivi silti lienee yritys kohottaa heidän kansainvälistä statustaan… Meitä raahataan nimittäin erilaisiin kokouksiin näytille tyyliin, katsokaa nyt näitä meidän kansainvälisiä lapsiamme! Ainoa tehtävämme noissa kokouksissa on hereillä pysyttely. Sanakaan en tietenkään ymmärrä, neuvottelukielenä puhutaan on kiinaa. Valittaa ei silti sovi, sillä meitä kohdellaan hienovaraisemmin ja etuoikeutetummin kuin kiinalaisia kollegoitamme. Työtä en ole siis kokenut ollenkaan rasittavaksi.

Kiinalainen työkulttuurista olen saanut kokemusta toimistotyön ja kokousten lisäksi parin bisnesillallisen merkeissä. On totta, että kiinalaisella työillallisella kilistellään maljoja tuon tuosta, asiakasta yritetään juottaa humalaan, laskun maksamisesta kuuluu kiistellä ja bisneskorttien jakaminen on erittäin tärkeää.. Toisin kuin japanilaiset, kiinalaiset kättelevät toisiaan tavatessaan. Eroa suomalaiseen kättelyyn kuitenkin on: kiinalainen kättely on sellainen löysän laiska. Mahtavat ne monet kiinalaisparat kauhistella tätä pohjoismaalaista naishujoppia, joka rutistus on liikaa heidän hennoille luillensa. Lopetan tämän kertaisen kirjoitukseni kertomalla, että olen saanut kollegoiltani kiinalaisen nimen, joka ääntäminen menee kutakuinkin Annii. Se tarkoittaa iloista tyttöä!